Professorin lausunnosta voisi varmaan sanoa paljon muutakin, mutta ajatelkaapa tätä: (post)kapitalistisessa järjestelmässä ihmisten täytyy pelätä töittensä vähenemistä tai helpottumista! Onko tässä mitään järkeä? Olisiko järjestelmä hiljalleen tiensä päässä?
Hänkin on tässä relevantti, mutta puhun enemmän noista 1930-luvun tyypeistä, joilta ko. termi tulee.
Mihin termiin nimenomaisesti viittaat? Ja keihin tyyppeihin?
Viittaan termiin “myöhäiskapitalismi” (ts. late stage capitalism). Tosin näyttäisi siltä, että termiä oli käytetty jo vuodesta 1902, mutta se selkeästi yleistyi manner-Euroopassa 30-luvulla. Eli sitä on käytetty jo ihan kirjaimellisesti yli sata vuotta, joten toistan itseäni: “en pidättelisi hengitystäni”.
Taloudellisia mullistuksia on ollut monia muitakin eikä se tässä ole luonut kovinkaan suurta romahdusta. Koneoppiminen nyt sattuu vaan olemaan hype-syklissään siinä tilanteessa, että se nähdään hopealuotina ja panakeiana teollisuuden ongelmiin, mutta eiköhän se tästä tasoitu samalla tavalla kuin esimerkiksi lohketjutkin.
Sana ja sen merkitys ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Se, että sanaa on yhdessä merkityksessä käytetty jo sata vuotta sitten, ei vielä merkitse, että sama sana uudessa merkityksessään olisi jotenkin valmiiksi vanhentunut.
Kuten sanottu, minusta Marx oli kyllä oikeassa siitä, että kapitalismi oli 1800-luvun lopulla henkitoreissaan. Se vain onnistui löytämään uuden vaiheen, jota Marx ei ollut kyennyt ennakoimaan, ja on sen ansiosta nyt, noin 150 vuotta myöhemmin, taas samassa tilanteessa – henkitoreissaan. Mikä ei tarkoita, että seuraava vaihe olisi esimerkiksi sosialismi (toisin kuin Marx, en usko deterministiseen historiaan).